Ensin luin Kaisa Haatasen Meikkipussin pohjalta. Alku oli ihan hömppää, mutta sitten päästiin asiaan. Yksinäisyys, naiseus, vaikka mikä. Hyvä yhdistelmä Anna-Leena Härköstä ja Bridget Jonesia. Pilates-luvussa hytkyin pidätetystä naurusta niin, että vieruskaveri meinasi tipahtaa bussinpenkiltä. Sori siitä. (Kukahan muuten aloitti pilateksen joulun jälkeen?? Osui ja upposi.)
Sitten luin Bea Uusman Naparetken. Olipahan matka. Nappaskengissä napajäätikölle. Onneksi oli sentään hakuteokset ja muut tarvittavat välineet mukana! Mielenkiintoista oli lukea siitä, miten joku on niin sisällä niin vanhassa tapahtumassa. Kaikkea sitä.
Tämän jälkeen palasin taas hihittelyn äärelle. Ikisuosikkini Heli Laaksosen uusin kirja Lähtisiks föli? on ihanaa luettavaa. Vedet silmissä nauroin ääneen moooonessa kohdassa. Mainio tunnelma, hyvä mieli, rento olo. Tavallinen elämä on parasta, arjen kauneudesta kannattaa nauttia, monesta hetkestä voi saada iloa.
Tämä ei ole silti vitsikirja. Hyvään mieleen ei tarvita aina naurua.
Voih. On se taitava. Kysypä seuraksi, jos huomaat Helin tulevan keikalle lähimaastoon! Veska on jo pakattuna eteisessä.
Ai niin. Luin Kuutamollankin. (Miten nämä sanat taivutetaan??) Leffasta tykkäsin silloin joskus puoli elämää sitten tosi paljon ja muistan yhä vuorosanat ulkoa. Kirja oli myös hyvä, mutta lempikohtaukset oli tietysti tehty väärin. Onkohan mikään ikinä toiminut kirjana ja elokuvana yhtä hyvin? No, kirjassa oli onneksi monta uuttakin kohtausta.
Nyt on yöpöydällä kesken pari vuotta vanha Me Naiset. Saa nähdä, miten viiltävää analyysia siitä irtoaa. Heheh.
Ei ei Piia, Kuutamolla-leffassa oli nimenomaan tehty lempikohtaukset väärin... ;) Ja miten se vessaharjasivallus oli voitu jättää pois!?! Mutta kiitos vinkeistä, nuo 2 ekaa lähtee korvan taakse. /Katja
VastaaPoistaPöyristytti lukea kohtauksesta Matiaksen rappukäytävässä. Sen kuuluu olla Markon!! Pyhäinhäväistys 😆 Ja missä on lihis???
Poista