Elämä on varjoa ja valoa

Joskus maailman ja ihmisen väliin tarvitaan pehmeyttä ja lämpöä. Tämä kuhmu ei parane, vaikka painaisi villaisella, mutta aina kannattaa yrittää.

Ohje Novitalta. 3,5 mm bambupuikot, lörppä käsiala, punainen 7 veljestä, koko 38. Ohjeessa ei tosin mainittu, että reikäkuvio tehdään väärin toisen sukan kärkeen. Sen keksin itse tukkoisessa ruuhkabussissa.

Rakkaalle tyttärelleni.

Voisin kirjoittaa tuhat sivua siitä, kuinka paljon häntä rakastankaan. Kuinka olen valvonut hänen kanssaan ja kuinka monta kertaa pyyhkinyt, pessyt, niistänyt, kuivannut, halannut, suukottanut, itkenyt, nauranut, ärtynyt, suuttunut, väsynyt ja sitten taas nauranut sydämeni pohjasta. En kuitenkaan kirjoita, vaan ompelin peiton.

Elämäni valo, päivieni ilo. Kiitos, kun saan juhlia 3-vuotispäivääsi keväällä syreenien kukinta-aikaan.

Tilkkuja mummon ja minun paidoista, tytön ja pojan pipokankaista, ties mistä milloinkin. 15x15 cm palat, 9 vaakaan ja 11 pystyyn.

Tikkasin sieltä täältä tilkku- ja taustakankaan kiinni toisiinsa.

Taustana on Kestovaippakaupan ihanan jämäkkä joustofrotee. Oikeat puolet vastakkain, saumurilla ympäri melkein koko matkalta. Kulmissa differentiaalisyöttö täysille. Kääntö oikeinpäin ja siksak reunaan. Kokeilin muitakin jousto-ompeleita, mutta venyttivät vielä enemmän, vaikka oli paininjalan puristus minimissä. Pesin peiton koneessa, mikä auttoi kupruihin.

Seuraavana aamuna kuului kirkas lapsen ääni: "Äiti, kenen tämä punainen peitto on?" Eipä juuri kenenkään... Viltti äkisti ruttuun kainaloon ja kaappiin. Tällä konstilla saa paljon ryppyjä jopa trikooseen.

Sama kirkasääninen lapsi syö aina kuormasta. Laskiaissunnuntai onkin vasta kohta, oho. Pullia pari viikkoa ja synttäripeitto monta kuukautta etuajassa. Hämäläisetkö hitaita?

Tuttinauhakatsaus

Ennen väkersin tuttinauhoja yökaudet, myyntiinkin asti. Sitten tuli tauko nimeltä palkkatyö. Nyt innostuin taas. Mitäpä niitä kauniita nauhoja piilossa pitämään, sillä käyttöön ne on tarkoitettu. Tutti tai vauvalelu pysyy ihmeen paljon pidempään tallessa ja vauvan käden ulottuvilla, kun se on sidottu rattaisiin tai remeleihin.

Riittää näistä muillekin. Meillä kun ei tuttia syö muut kuin vauvanukke.

Osoittaako vauvabuumi laantumisen oireita? Onko saturaatiopiste saavutettu?

Toivottavasti ei, koska klipsuja ja renkaita on vielä parikymmentä jemmassa.

Ämmään mahtuu kaksi sydäntä

Toinen selkään.

Toinen eteen. Kamalan paksu poppana tuli tästä, kun yhdistin ohutta värillistä ja paksumpaa mustaa. Pelkäsin liian pientä sydäntä ja siksi käytin kahta lankaa. Olisi pitänyt luottaa alkuperäisen tekijään, ettei siellä miniatyyreja nykerretä. Onneksi lahjan saaja on tarmokas nainen ja ratkoi pömppösydämen sijoiltaan. Se löytänee uuden, paremman paikan.

Malli Virpiltä Omakopasta.

Ystävänpäivä on joka päivä.